Eilen se sitten tapahtui, kuten ajattelinkin Atsan pentujen suhteen. Lähdin käymään äkkiä kaupassa ennen klo 18, kun tilanne näytti rauhallisesta pentulaatikossa. Klo 18 tyttäreni Jenni soitti, että Atsa on pissinyt lattialle. Heti tuli ajatus, että taisi vedet mennä. Kohta Jenni soitti uudelleen, että Atsa synnyttää. Johan tuli tossuihin vipinää. Siitä alkoi meillä synnytysurakka. Ensimmäinen pentu tuli pepputarjonnassa ja jouduin sitä hieman avittamaan. Ensimmäinen tyttö oli maailmassa. Seuraavat kaksi poikapentua syntyivät 15 minuutin välein ja ajattelin, että kylläpäs tämä oli nopeaa toimintaa. Toiveajattelua!
Sitten alkoikin odottaminen.. Atsa pinnisteli yli tunnin, että pussukka alkoi näkyä peräpäässä. Pentu oli tietenkin perätilassa ja yritin vetää sitä huonoin tuloksin. Sikiöpussi puhkesi ja pentu lumpsahti takaisin synnytyskanavaan. Siinäpä oli melkoinen urakka saada pentu maailmaan. Atsa sai onneksi lopulta synnytettyä pennun takajalat näkysälle, niin sain kuin sainkin otteen jaloista ja pentu syntyi elävänä. Hieman voipuneena pentu alkoi imeä emäänsä. Seuraava pentu oli yllättäin taas uros. Se syntyi vajaa tunti edellisen jälkeen. Aloin olla jo skeptinen, että näinkö tässä taas on käymässä, minulle on tulossa taas vain yksi narttupentu. Tunnin päästä syntyikin sitten narttu ja kohta toinenkin.
Tilanne oli siinä vaiheessa 7 pentua, joista 4 urosta ja 3 narttua. Atsa rupesi köllötelemään ja pennut söivät hyvin.
Olin tyytyväinen, että nyt se sitten loppui tämä synnytysurakka. Kello oli siinä vaiheessa jo yli ilta 10. Laittelin paikat kuntoon ja käytin Iitan iltalenkillä. Puolen yön vaiheilla huomasin, että Atsa rupesi harvakseltaan taas lykkäämään jotain. Ajattelin, että mahassa ei kyllä tuntunut mitään pentua ja tunnustelin takaosasta, jossa ei tuntunut myöskään mitään ihmeellistä. Tein diagnoosin, että taitaa olla vain jälkipolttoja. Seurailin tilannetta pentulaatikolla, mutta sitten lähdin käymään syömässä, kun koko ilta oli mennyt synnytyspuuhissa ja syöminen oli jäänyt väliin. Yhden jälkeen menin kurkkaamaan pentuja, niin järkytys oli valtaisa, kun Atsan hännän alta löytyikin veltto, vähän aikaa sitten syntynyt urospentu. Pentu näytti ihan elottomalle. Se oli vielä lämmin, joten päätin kokeilla elvytystä. Pari käsien heilautusta sai aikaan sen, että pentu vetäisi henkoset ja rupesi elämään. Annoin pennun nopeasti Atsan hoidettavaksi ja pentu alkoi liikkua. Laitoin pennun tissille ja se alkoi heti imeä. Toivottavasti selvittiin vain säikähdyksellä. Nyt meillä on siis pentulaatikossa yhteensä 8 pentua, joista 5 urosta ja 3 narttua. Tässä onkin puuhastelua heti kerrakseen. Kuvia laittelen, kun ehdin ottamaan.
