sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyvää Ystävänpäivää Pentulasta!








Ystävyyttä kalliimpaa
ei voi kukaan koskaan saavuttaa.
Se kestää tyrskyt, tyvenet,
tuo ilon läpi kyynelten.
Sua kuulen, murheen ymmärrän,
oon ystäväsi tiedäthän!

torstai 11. helmikuuta 2016

Pennut 1vk. Nimet annettu pennuille!

Viikko on mennä hurahtanut ja pennut ovat kasvaneet hurjasti. Atsa loikoilee jo pesän ulkopuolella, kun haluaa välillä lepäillä rauhassa pennuilta. Joskus pitää komentaa mamma laatikkoon imettämään pentuja, mutta muuten hoitaa hyvin. Pentujen luonteenpiirteet alkavat selkeytyä ja osa on rauhallisia pötkylöitä ja osa melkoisia duracel-pupuja. Yleensäkin ottaen nämä liikkuvat jo todella paljon laatikossa, vaikka silmät ovat vielä kiinni. Tissille on kova kiire ja siitä pidetään kiinni tiukasti, ettei vaan toinen sisarus ehdi ensin. Hyvin ovat määräänsä nähden kasvaneet ja pojat ovat jo 600g molemmin puoli ja tytöt 540-580g välillä. Ensiviikolla saa ruveta odottelemaan silmien aukeamista ja sitten nämä vauvelit alkavat olla jo ihan pieniä koiria.

Tässä kuvat tältä päivältä nimien kanssa varustettuna:

Pojat:


Hallanoron Caamos-Lappi


Hallanoron Cuuraparta


Hallanoron Cuurakuono


Hallanoron Colttapoika


Hallanoron Cuutamokeikka


Tytöt:


Hallanoron Cuulasmarja


Hallanoron Cosmoskukka


Hallanoron Cuurankukka

lauantai 6. helmikuuta 2016

C-pentujen kuvia. Tenavat 2 vrk ikäisinä

 Tässäpä olisi C- katras esittelyssä. Olivat kuvissa todella rauhallisia pötkylöitä.

Pojat:

1. parkki vaalein merkein poika


2. parkki vaalein merkein poika

3. musta merkein poika

4. musta vaalein merkein poika

5. Musta vaalein merkein poika

Tytöt:

1. Musta vaalein merkein tyttö

2. Musta vaalein merkein tyttö



3. Musta vaalein merkein tyttö

perjantai 5. helmikuuta 2016

Pentutuhinaa Atsalassa. C-pennut ovat syntyneet!

Eilen se sitten tapahtui, kuten ajattelinkin Atsan pentujen suhteen. Lähdin käymään äkkiä kaupassa ennen klo 18, kun tilanne näytti rauhallisesta pentulaatikossa. Klo 18 tyttäreni Jenni soitti, että Atsa on pissinyt lattialle. Heti tuli ajatus, että taisi vedet mennä. Kohta Jenni soitti uudelleen, että Atsa synnyttää. Johan tuli tossuihin vipinää. Siitä alkoi meillä synnytysurakka. Ensimmäinen pentu tuli pepputarjonnassa ja jouduin sitä hieman avittamaan. Ensimmäinen tyttö oli maailmassa. Seuraavat kaksi poikapentua syntyivät 15 minuutin välein ja ajattelin, että kylläpäs tämä oli nopeaa toimintaa. Toiveajattelua!

Sitten alkoikin odottaminen.. Atsa pinnisteli yli tunnin, että pussukka alkoi näkyä peräpäässä. Pentu oli tietenkin perätilassa ja yritin vetää sitä huonoin tuloksin. Sikiöpussi puhkesi ja pentu lumpsahti takaisin synnytyskanavaan. Siinäpä oli melkoinen urakka saada pentu maailmaan. Atsa sai onneksi lopulta synnytettyä pennun takajalat näkysälle, niin sain kuin sainkin otteen jaloista ja pentu syntyi elävänä. Hieman voipuneena pentu alkoi imeä emäänsä. Seuraava pentu oli yllättäin taas uros. Se syntyi vajaa tunti edellisen jälkeen. Aloin olla jo skeptinen, että näinkö tässä taas on käymässä, minulle on tulossa taas vain yksi narttupentu. Tunnin päästä syntyikin sitten narttu ja kohta toinenkin.
Tilanne oli siinä vaiheessa 7 pentua, joista 4 urosta ja 3 narttua. Atsa rupesi köllötelemään ja pennut söivät hyvin.

Olin tyytyväinen, että nyt se sitten loppui tämä synnytysurakka. Kello oli siinä vaiheessa jo yli ilta 10. Laittelin paikat kuntoon ja käytin Iitan iltalenkillä. Puolen yön vaiheilla huomasin, että Atsa rupesi harvakseltaan taas lykkäämään jotain. Ajattelin, että mahassa ei kyllä tuntunut mitään pentua ja tunnustelin takaosasta, jossa ei tuntunut myöskään mitään ihmeellistä. Tein diagnoosin, että taitaa olla vain jälkipolttoja. Seurailin tilannetta pentulaatikolla, mutta sitten lähdin käymään syömässä, kun koko ilta oli mennyt synnytyspuuhissa ja syöminen oli jäänyt väliin. Yhden jälkeen menin kurkkaamaan pentuja, niin järkytys oli valtaisa, kun Atsan hännän alta löytyikin veltto, vähän aikaa sitten syntynyt urospentu. Pentu näytti ihan elottomalle. Se oli vielä lämmin, joten päätin kokeilla elvytystä. Pari käsien heilautusta sai aikaan sen, että pentu vetäisi henkoset ja rupesi elämään. Annoin pennun nopeasti Atsan hoidettavaksi ja pentu alkoi liikkua. Laitoin pennun tissille ja se alkoi heti imeä. Toivottavasti selvittiin vain säikähdyksellä. Nyt meillä on siis pentulaatikossa yhteensä 8 pentua, joista 5 urosta ja 3 narttua. Tässä onkin puuhastelua heti kerrakseen. Kuvia laittelen, kun ehdin ottamaan.


torstai 4. helmikuuta 2016

Pentuja tulollaan

Kylläpä se aika taas on hurahtanut! Atsan maha on viimeviikkojen aikana pyöristynyt hurjaa vauhtia. pentujen liikkeet ovat tuntuneet mahan läpi, joten terhakoita penneleitä on luvassa. Vähän tässä sai jännittää miten pentujen syntymä ja minun iltavuorot passautuvat keskenään, mutta onneksi Atsa ei ruvennut lapsen tekoon vielä alkuviikosta. Nyt on onneksi vapaata ja voin keskittyä loppuviikon pentujen tuloon. Eilen illalla Atsa rupesi viihtymään laatikossa ja siellä se on nakottanut koko tämän päivän tiiviisti. Ajattelin, että pennut syntyvät tänään päivällä, mutta nyt taitaa mennä iltaan ja ehkä yöhönkin asti. Viime yönä kävin parin tunnin välein katsomassa mammaa, mutta mitään radikaalia ei tapahtunut. Ensiyöstä on todennäköisesti tulossa vieläkin vähäunisempi. Iitakin aavistelee, että jotain on tapahtumassa. Se on alkanut ulvoa ulkona :(  Siinä on naapureilla kestäminen, samoin meillä...


Atsa vielä kokonaisena metsälenkillä :)



Iita tammikuun pakkasissa

Bertan kuulumisia sen verran, että neiti kävi tamminäyttelyissä kehässä pyörähtämässä. Itse jouduin samalle päivää myös itsekin kehään kehätoimitsijaksi ja en pystynyt esittämään Berttaa. Kiitos Juulia, kun esitit Bertan kehässä. Tuloksena tuli H (hyvä). Arvostelu oli ihan berttamainen ja kehätottumusta täytyy vielä harjoitella. Pääasia, että selvittiin siitä koetteluksessa. Siinä ehti olla vaikka minkälaista mutkaa matkassa!

Atsan velipoika H. Aslak oli tammikuun lopulla Jalostuspäivien näyttelyissä esiintymässä. Aslak sai kovassa seurassa avoimessa luokassa erinomaisen, mikä on mukava tulos! Harmi, etten itse päässyt paikalle. Aslak komistuu vain vuosi vuodelta, joten toivotaan, että menestystä tulisi sen myötä :) Kiitos Tarjalle!