torstai 30. lokakuuta 2014

Jäätä, lunta ja rapaa

Kyllä pieni pakkanen oli kyllä luksusta koirien kannalta ajateltuna. Viimeviikolla täällä Vuokatissa sai nauttia oikein mukavista talvipäivistä, kunnes kelit lämpenivät ja lumet sulivat pois. Nyt on sitten pimeää ja harmaata. Tulisi sitä lunta äkkiä! Nyt on niin hurjan synkkää, ettei päivä tahdo enää valjeta, kun jo ilta tulee :(  Tylsää!!!

Koirista Iita on kasvanut nyt kovasti, mutta todennäköisesti siitä ei kasva kovin isoa narttua. Sen näkee sitten, kun se on kasvunsa kasvanut. Emä-Sylvi ei ole itsekään kovin iso narttu, joten tyttö tulee äitiinsä. Tämän viikon lopulla meillä voi olla melkoiset hulinat päällä, kun sijoituskoirani Bertta tulee meille viikoksi. Voi Atsa-parkaa! Siinä on mammalla kestämistä kahden huligaanipennun kanssa. Mukava nähdä Berttaa pitkästä aikaa. En ole nähnyt sitä kuin kuvista ja hyvin neiti on kasvanut. Kuoppien kaivaminen on kuulema Bertalla tällähetkellä tärkein harrastus, joten sitä iloa riittää varmaan meilläkin. Onneksi Iita on jo hoksannut miten kuoppia kaivetaan, joten nyt sille on oiva yhteistyökumppani tulossa :)

H.Bohemia-Bertta "Bertta"  




Bertta vauhdissa!

Atsa kasvattelee edelleen karvaa ja harjasin siitä melkoisen määrän pohjavillaa pois. Totaalista karvanlähtöä pentujen jälkeen sille ei todennäköisesti tullutkaan  vaan lähes normaalilla turkin lähdöllä mennään. Todennäköisesti lyhyt imettäminen ei vienyt siltä turkkia. Toiveena olisi päästä Atsan kanssa pyörähtämään kehässä Tamminäyttelyssä Kajaanissa tai Jalostuspäivien näyttelyssä Kuopiossa, mutta katsellaan nyt turkin kasvu rauhassa. Biotiini-kuuri ja kalaöljykuuri voisi tehdä hyvää karvankasvulle, joten sitä harkitaan Atsa-rouvalle. Atsa on ollut myös koko syksyn lihotuskuurilla ja pikkuhiljaa alkaa menetetyt lihakset ja ympärysmitta löytyä, jotka hävisi pentujen ja sairastumisen myötä. Juoksu on myös tulossa, koska rouva merkkailee maastoa hyvin ahkeraan, joten normaaliin rytmiin ollaan pääsemässä.  Kohtutulehduksen riski on Atsalla aina olemassa, joten siihen on myös varauduttava.

Iita ja Bertta on tarkoitus ilmoittaa Kuopioon Jalostuspäivien näyttelyyn, kun siellä on mukavasti pikkupentuluokka 5-7kk ikäisille pennuille. Iitan sisarukset ovat todennäköisesti tulossa, joten mukava on nähdä miten ne ovat kehittyneet. Nyt on edessä sitten kehätreenit, joten toivottavasti minun pikkuneidit osaavat esiintyä kehässä, kun sen aika koittaa.

Atsa lenkillä



Iitan mielestä lasten sormikkaiden syöminen on parasta, mitä voi sisällä tehdä.

Iita Pyhäjärvellä

Viikonloppuna kävin äitini luona katsomassa Kikka-koiraa. Iitan otin mukaan matkaseuraksi ja hyvin meillä meni pitkä matka. Iita ja Kikka tulivat heti hyvin toimeen keskenään. Pentu selvästi piristi Kikkaa, joka innostui leikkimään ja välillä mentiin hurjaa taakaa-ajoa keskenään. Harmillista vain oli taas huomata, että Kikan oireet (yskiminen ja yökkääminen) olivat taas syksyn tullen pahentuneet vaikka se oli saanut kortisonia. Toivottavasti oireet alkaisivat helpottua, kun talvi alkaa. Sienien itiöt ovat tällähetkellä sille pahasta näin syksyisin.

Turnukan Gloria "Kikka"



Iita ja Jenni

Atsan pennuista vielä sen verran, että Vuokatissa asuva Nogah kävi viimeviikolla taas vierailulla ja poika komistuu aina vaan. Siitä on kasvamassa komea poika! Iita on aivan myyty aina kun Nogah tupsahtaa pihaan. Leikkisästi puhumme jo, että siinä se on seuraava pariskunta. You never know.. ;)


Nogah ja Iita sekä Atsa




Nogah




Ensiviikolla on vuorossa Iitalla ja Bertalla tehosterokotteet ja samalla niille kirjoitellaan passit. Nämä passit ovat sitten ne vanhanaikaiset, jotka kohta poistuvat käytöstä, mutta kun ne kelpaavat koiralle koko sen eliniän, päätin ottaa ne näille tenaville. Uudet passit tulevat olemaan myös kalliimpia, joten tulevaisuus näyttää, mitä ne sitten maksavat. Passien säännöt olivat muuten tiukentuneet edellisestä kerrasta, kun olen koiralle ottanut passin. Koiran pitää olla vähintää 12 viikkoa ja se pitää rokottaa rabiesta vastaan, ennen kun passi sille myönnetään. Joskus olisi näköjään hyvä lukea Eviran sivuja, sillä säännöt muuttuvat, eikä näissä tahdo pysyä perässä. Noh! Näillä nyt mennään.. Pitää ottaa lähiaikoina Bertasta uusia kuvia ja laitella sitten tänne blogiin. Jännityksellä odotellaan viikonloppua ja ensiviikkoa, kun hän meille tulee. 

Alhaalla vielä Annan lähettämä kuva H. Hukan-Herran isästä eli Hallanoron B-pentujen ukki Kuus´eikan Kaarnikka eli Koda. Yhtäläisyyttä löytyy :)


Hallanoron B-pentujen ukki Kuuséikan Kaarnikka yhdessä poikansa Hiittanan Hukan-Sulhon kanssa.  Kuva A.Kinnunen



torstai 9. lokakuuta 2014

Rokotuksia ja vähän muutakin

Aika on taas huristanut ja kuukausi on ehtinyt vaihtua syyskuusta lokakuulle. Atsan pennut ovat kasvaneet kovasti ja painot huitelevat niillä jo yli 6kiloa. Tälläviikolla on jo ensimmäiset rokotukset annettu ipanoille. Iitakin kävi Kajaanissa hakemassa rokotuspiikin ja se meni ihan kivuttomasti. Automatka aiheutti Iitalle pahoivointia, vaikka olen harjoitellut sen kanssa autossa olemista. Tänään pikkumatkan jälkeen, kun kävimme Nogahin luona leikkimässä, Iita oli oksentanut takaisin tullessa. Toivottavasti tämä on ihan ohimenevää.Kuukauden päästä Iita saa yhdessä Bertan kanssa tehosterokotteet, joten mukava on nähdä Berttaakin. Hyvin on Bertalla mennyt uudessa kodissa. Ainut mikä vielä meinaa vaivata on pissan tirahtaminen lattialle. Toivottavasti Bertta alkaa hiljalleen oppimaan sisäsiistiksi. Iitakaan ei ole vielä sisäsiisti ja vahinkoja saattaa sattua. Yöllä Iita käy hienosti paperille tekemässä, joten melko kuivina pysytään yöllä.

 Atsan pennut näyttävät oppivan nopeasti temppuja ja omistajat ovat opettaneet perustottelevaisuutta. Iitan kanssa olen opetellut hoitojuttuja ja seisomista sekä taluttimessa kulkemista. Aika paljon Iita kulkee myös ihan vapaana, kun lenkitän Atsaa. Iita pysyy hyvin mukana ja tarkkailee jatkuvasti, etten mene liian kauaksi. Iita on kulkenut mukanani aktiivisena sienikoirana ja yhdessä etsitty metsästä sieniä. Onneksi metsästä löytyy vielä suppilovahveroita, joita etsitään yhdessä nenät maata viistäen :) Ensilumi ehdittiin kokea Vuokatissa jo syyskuun lopussa ja sekös oli koirien mielestä mukavaa. Iita oli heti sinut lumen kanssa ja lumessa oli mukava peuhata.

Hoitotoimissa tänään pesin neidin ensimmäistä kertaa kokonaan ja pienen mutkuilun jälkeen, homma lähti hyvin menemään. Turkin kuivaaminen luonnistui kuivaajalla myös hyvin. Kynnen leikkuu menee myös todella hyvin. Sisällä Iitalla meinaa olla vauhtia välillä niinkin runsaasti, että neiti on laitettava jäähylle kodinhoitohuoneeseen. Hyvin Iita sitten kyllä rauhoittuu, mutta kyllä meillä virtaa riittää :) Nasu-kissa meinaa olla ajoittain hermoromahduksen partaalla, kun Iita härnää sitä vauhdin kanssa.



Iita-tyttönen   



H.Barkkipeikko "Peku"



H.Bakkasukko "Ruka"