Ei käynyt niin kuin Strömsöössä...

Kyllä on hatuttanut koko viimeviikko ja todella rankasti. Atsan kanssa käytiin viimeviikon torstaina ultrassa ja mitenkäs siellä sitten kävikään..  Tulos oli sitten karua totuutta ainakin minulle. Atsa ei ollutkaan kantavana. Ultrassa ei näkynyt sitten tasan mitään. Atsa ei ollut lähtenyt kantamaan hyvästä astutuksesta huolimatta. Syitä on vaikea sanoa.

 Atsa olikin lopulta vain valeraskaana ja huijasi minua ihan kympillä. Vähän aloin jo epäillä, kun sitä pahoinvointia ei ollut esiintynyt, mutta kun tissit ja mahanympärys kasvoivat niin ajattelin, että mitään hätää ei ole. No nyt on alettava miettiä uusia urosvaihtoehtoja ja kokeiltava astutusta seuraavaan juoksuun. Toivotaan, että sitten tärppäisi. Tämä on sitä kasvattajan arkea. Kaikki ei mene aina niin kuin Strömsöössä... No elämä jatkuu kaikesta huolimatta! Harmittaa, kun Nallelle olisin halunnut jättää jälkeläisiä, mutta nyt kävikin näin.

Ensiviikolla Atsalta ja Iitalta lähtee ylimääräiset läskit, kun lähdemme perheen ja koirien kanssa kohti Kuusamoa. Siellä on tarkoitus käydä vaeltamassa erämaassa ja koirat kulkevat meidän mukana. Toivottavasti sää suosii vaellusta. Sitä odotellessa harjoitellaan täällä Vuokatin maastossa.

Tämä jäi nyt vain haaveeksi tällä kertaa..

Hallanoron B:t yksi vuotta!

Näin se vuosi mennä hurahti ja B-pennut tulivat 1-vuoden ikään tänään 17.7.! Onnittelut Bertalle, Rukalle, Pekulle ja Nogahille! Komeita koiria teistä on kasvanut! Halaus ja rutistus teille kaikille tasapuolisesti! Lämmöllä ja haikeudella muistelen teidän pentuaikaa täältä kotikulmilta :):)

Tästä se B-pentujen elämäntaival alkoi

Bertta 1-vee

Meillä oli myös päivää aikaisemmin eli 16.7. Iitan 1-vuotissynttärit. Onnittelut Iitalle ja sisaruksille Otsolle ja Usvalle! Iitan emälle Sylville oli syntynyt uusi pentue Pyhännälle 3.7. joten Iitalle on syntynyt uusia sisarpuolia Cantavia-kennelin nimen alle. Onnittelut Matleenalle ja Petralle! Tästä linkistä voi käydä kurkkaamassa  Cantavia kennel -sivuja.

Atsa-mamma ja Bertta-tytär

Atsan astutuksesta on kulunut nyt kolme viikkoa. Selviä tiineyden merkkejä on ollut jo näkyvillä, kun Atsan tissit ja maha ovat alkaneet kasvaa. Mamma on myös rauhoittunut ja lenkillä mennään laahustamalla. Ruoka on maistunut mammalle hyvin, eikä huonoa oloa ole pahemmin esiintynyt. Valeraskauden mahdollisuus on aina olemassa, joten varasin ajan eläinlääkärille ultraan ensiviikon torstaille, kun ensimmäisestä astutuksesta tulee kuluneeksi neljä viikkoa. Toivotaan, että mahassa olisi pieniä maha-asukkeja. Nimiä olen jo kovasti mielessäni hahmotellut, mutta nyt täytyy pitää vielä pää kylmänä, ettei tule pettymyksiä.

Ollakko vai eikö olla tiine?

Pentuja tilauksessa

Tämä viikko on ollut koirarintamalla vauhdikasta. Tiistaina kävin ottamassa Atsalta progetestin eläinlääkärillä Kajaanissa ja samalla katsottiin juoksun vaihe papa-testillä. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kiirettä ei ollut vielä astutukselle. Oma mututuntuma oli, että Atsan kanssa lähdetään liikenteeseen perjantaina. Keskiviikkona eläinlääkäri soitti ja kertoi, että progesteroniarvot olivat olleet alhaalla, joten torstaina pitäisi olla jo menossa. Nallen omistajalle sopi torstai-ilta, joten lähdin kokeilemaan miten homma onnistui.

Ajomatkan jälkeen kun tultiin pihalle koirien kanssa, eipä mennyt kun muutama minuutti niin homma oli jo hyvässä vauhdissa. Tänään eli perjantai-aamuna näytti jo hetken siltä, että uusinta-astutusta ei enää tule, kun Nalle kierteli omia reittejään pihalla nuuskuttelemassa hajuja. Olin jo Nallen omistajan kanssa sitä mieltä, että tämä astutusreissu taisi sitten olla muuten tässä ja on kotiinlähdön aika. Sitten vain hupsista ja koirat olivat hoitaneet hommansa. Nopeeta toimintaa sanon minä!!!:) :) Nallessa oli iän mukanaan tuomaa herrasmiesmäisyyttä, joten astutukset hoidettiin todellakin charmikkaasti ilman turhia hötkyilyjä. Kiitos Marianne ja Nalle mukavista hetkistä! Toivotaan, että pentulaatikkoon olisi tämän johdosta tulossa pieniä karvapalleroita:)! Neljän viikon päästä asia varmistuu sitten ultralla.

Hääpari Nalle ja Atsa

Juhannustaikaa!

Kesäkuu on huristanut hurjaa vauhtia ja minä olen taas jäänyt jälkeen meidän koirien tempauksista..
Aika hiljaiseloa ollaan vietelty koirarintamalla ja Atsan juoksua ollaan odoteltu. Vihdoin ja viimein maanantaina huomasin, että nyt se on sitten alkanut. Urosehdokkaissa on tapahtunut pientä muutosta, sillä lähden ensiviikolla kokeilemaan Ouluun Kettuharjun Fransun luokse, josko pariskunnalla synkkaisi. Kettuharjun Fransu eli Nalle on 9-vuotias vetreä veteraani, joka on kisannut agilityä aina SM-tasolle saakka. Nalle on agilityssä Suomen agility- ja hyppyvalio. Näyttelystä on tullut yksi serti, joten vauhdikkaita jälkeläisiä on mahdollisesti luvassa, jos homma onnistuu. Nallella ei ole vielä aikaisempia jälkeläisiä, joten toivotaan parasta, että poika hoitaa homman kotiin :)

Kettuharjun Fransu eli Nalle

Kesäkuun alussa kävimme koko perheen ja koirien kanssa Tiilikanjärven kansallispuistossa Rautavaaralla samoilemassa upeita reittejä. Koirat olivat aivan innoissaan kun pääsivät mukaan pitkospuille kävelemään. Itikat eivät kiusanneet, mutta kyykäärmeitä oli maastossa, joita niitä sai pelätä koko ajan. Koiria eikä lapsia uskaltanut päästää polkua edemmäs maastoon, kun kyyn puremavaara oli olemassa. Onneksi mitään ei sattunut ja päivä oli muuten onnistunut. Suosittelen kyllä retkeilykohteeksi, joskin koirien kanssa saa olla tarkkana juuri noiden kyiden takia.

Iita ja Atsa kansallispuistossa sijaitsevalla Venäjänhiekalla

Atsa taukopaikalla

Iita

Koirat menivät hyvin pitkospuita pitkin, kun ylitettiin leveitä soita

Kasvattini H. Bakkasukko eli Ruka oli meillä hoidossa kesäkuun alussa. Poika oli kasvanut aikuisen mittoihin ja komea uros hänestä on kasvamassa. Ruka oleili oikein kiltisti meidän pienen mutta pippurisen Iitan kanssa. Ruka ja Atsa olivat niin samannäköisiä, että naapurin tenavat luulivat meillä olevan kaksi Atsaa :)!!!

Juhannuksen jälkeen hoitoon tulee Bertta, joten säpinää riittää varmasti lähipäiviksi, kun on astutusreissutkin tiedossa. Toivottavasti tästä selvitään kunnialla. Näyttelyt olen delekoinut nyt tuonnemmaksi, että saadaan rauhassa keskittyä pentuprojektiin. Toivotaan, että joskus nämä kelitkin lämpenisivät, ettei koko kesä mene toppatakki päällä oleillessa. Onneksi koirat tarkenee, eikä helle ole haitannut heidän elämää.


 

Ruka

Ruka ja Iita

Kennel Hallanoron toivottaa kaikille kasvateille ja omistajille oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannuksen aikaa!

Talvista Vappua!

Koirien kanssa päästiin ihmettelemään melkoista takatalvea aamulla. Maassa oli 30cm puhdasta uutta lunta. Tästä se Vappu vaan paranee! :) Koirat olivat lumesta aivan innoissaan. Omistaja oli asiasta vähemmän innoissaan, kun lenkkipolkuja sai lähinnä kahlata polvia myöten koirien perässä. Iita juoksenteli pihalla vapaana, joten sain muutaman räpsyn otettua neidistä. Iita aloitteli juuri juoksua, joten nyt se on sitten "iso" tyttö!

Iita ihmettelee lumen paljoutta pihassa.

Iita apuna lumitöissä

Viikonloppusäpinää

Meillä oli viikonloppu melkoista koiramaista säpinää, kun perjantaista lauantaille hoidossa oli Atsan poika H.Barkkipeikko. Komeaksi oli poika kasvanut ja Peku oli tosi kiltti hoidettava. Pekulle oli kasvanut mahtava turkki ja koko olemus oli ihanan nallemainen. Peku tulee hyvin lasten kanssa toimeen ja siitä tuli heti meidän tyttöjen suosikki.

Peku

Sunnuntaina 26.4. suuntasin koko perheen sekä Iitan ja Bertan kanssa Kiuruvedelle koiranäyttelyihin. Tytöt olivat ensimmäistä kertaa junnuluokassa ja meno meinasi olla aluksi aika vauhdikasta. Iitaa esitti osittain Jenni-tytäreni, joka ei ollut vielä aiemmin ollut virallisesti kehässä ja hyvin Jenni sai Iitan toimimaan. Minä esitin Iitan tuomarille, mutta ravatessa meinasi Iita mennä mieluummin peitsaten, josta tuli mainintaa. Tuomari sanoi, että nuorelle koiralle se on tyypillistä, kun kehitys on vielä kesken, niin sekoillaan askelissa. Minä esitin samassa kehässä myös Bertan, joka toimi kehässä alun vauhdikkuuden jälkeen mukavasti. Bertta tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen, mutta mittasuhteet ovat oikeat, joten raamit ovat kunnossa. Pentumaisuus näkyy vielä molemmissa, joten kehitystä ehtii tapahtua vielä paljon. Itse jännitin mitä tuomari sanoo Iitan pienestä koosta, mutta ei se näyttänyt onneksi haittaavan. Molemmat saivat erittäin hyvät laatuarvosteluksi ja Iita oli kilpailuluokassa 2. ja Bertta 3. Arvosteluihin olin oikein tyytyväinen ja ne olivat molemmille sitä mitä odotinkin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Seuraavia näyttelyitä ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta toiveessa on mennä toukokuun lopulla Hyrynsalmelle näyttelyihin. Jenniä puraisi kunnolla näyttelykärpänen, joten esittäjiä koirille varmasti riittää :)

Tässä tyttöjen  arvostelut. Tuomarina Markku Mähönen ja samassa kehässä oli myös harjoitusarvostelija Kati Kilpeläinen Kajaanista.

 Iita: 

Mittasuhteiltaan ja ääriviivoiltaan oikea. Hyvä sukupuolileima. Hieman kapea pää, jossa oikea ilme. Hyvä kaula, ylälinja ja hännän kiinnitys. Ikään sopiva runko. Hyvät kulmaukset. Kokoon sopiva raajaluusto. Koira liikkuu ajoittain hyvällä ravilla, mutta sillä on taipumus peitsaamiseen. Hyvä karvapeite. Miellyttävä käytös. Jun EH2


Bertta:

 Mittasuhteiltaan oikea, vielä kevytpäinen narttu. Hyvä kaula, ikään sopiva runko, hieman pitkä lanneosa. Keskivahva raajaluusto, hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella. Hyvä karvapeite. Miellyttävä käytös. Jun EH3


Kirkkaasta auringonpaisteesta johtuen kuvien laatu ei ole kovin hyvä, mutta toivottavasti näistä saa jotain selvää.

Iitaa ja Berttaa tuli katsomaan ihana karvavauva Juti eli Staalon Lätkäjätkä

Iita

Tytöt menossa kohta kehään

Bertta

Tuomari Markku Mähönen ja harjoitusarvostelija Kati Kilpeläinen tutkailevat Iitaa

Bertta kehässä

Koirat laitettu järjestykseen

Homma on onnellisesti ohi. Iitalla olisi vielä vauhtia riittänyt.

 Kehässä oli pyörähtämässä myös Atsan tuleva sulhanen Staalon Intiaanipäällikkö, joka oli uroksissa PU2 saaden hienosti Vara-sertin. Onnittelut Röllille ja Annikille!

Rölli

Bertta kylässä

Bertta tuli tänään käymään meillä yhdessä sijoitusemäntänsä Eeva-Riitan kanssa. Kovasti Berttakin oli kasvanut, kun edellisestä käyntikerrasta on mennyt jo tovin aikaa. Vauhdikas tyttö Bertta on, mutta osaa myös tarvittaessa rauhoittua. Kuvien ottaminen oli Bertasta välillä tylsää, joten paikallaan olo ei tahtonut aina maistua neitokaiselle. Iitan ja Atsan kanssa olisi ollut paljon mukavampi jutustella häkin vieressä. Tässä muutamia kuvia tältä päivältä, joita sain räpsittyä Bertasta.

"Bertta" Hallanoron Bohemia-Bertta