torstai 30. lokakuuta 2014

Jäätä, lunta ja rapaa

Kyllä pieni pakkanen oli kyllä luksusta koirien kannalta ajateltuna. Viimeviikolla täällä Vuokatissa sai nauttia oikein mukavista talvipäivistä, kunnes kelit lämpenivät ja lumet sulivat pois. Nyt on sitten pimeää ja harmaata. Tulisi sitä lunta äkkiä! Nyt on niin hurjan synkkää, ettei päivä tahdo enää valjeta, kun jo ilta tulee :(  Tylsää!!!

Koirista Iita on kasvanut nyt kovasti, mutta todennäköisesti siitä ei kasva kovin isoa narttua. Sen näkee sitten, kun se on kasvunsa kasvanut. Emä-Sylvi ei ole itsekään kovin iso narttu, joten tyttö tulee äitiinsä. Tämän viikon lopulla meillä voi olla melkoiset hulinat päällä, kun sijoituskoirani Bertta tulee meille viikoksi. Voi Atsa-parkaa! Siinä on mammalla kestämistä kahden huligaanipennun kanssa. Mukava nähdä Berttaa pitkästä aikaa. En ole nähnyt sitä kuin kuvista ja hyvin neiti on kasvanut. Kuoppien kaivaminen on kuulema Bertalla tällähetkellä tärkein harrastus, joten sitä iloa riittää varmaan meilläkin. Onneksi Iita on jo hoksannut miten kuoppia kaivetaan, joten nyt sille on oiva yhteistyökumppani tulossa :)

H.Bohemia-Bertta "Bertta"  




Bertta vauhdissa!

Atsa kasvattelee edelleen karvaa ja harjasin siitä melkoisen määrän pohjavillaa pois. Totaalista karvanlähtöä pentujen jälkeen sille ei todennäköisesti tullutkaan  vaan lähes normaalilla turkin lähdöllä mennään. Todennäköisesti lyhyt imettäminen ei vienyt siltä turkkia. Toiveena olisi päästä Atsan kanssa pyörähtämään kehässä Tamminäyttelyssä Kajaanissa tai Jalostuspäivien näyttelyssä Kuopiossa, mutta katsellaan nyt turkin kasvu rauhassa. Biotiini-kuuri ja kalaöljykuuri voisi tehdä hyvää karvankasvulle, joten sitä harkitaan Atsa-rouvalle. Atsa on ollut myös koko syksyn lihotuskuurilla ja pikkuhiljaa alkaa menetetyt lihakset ja ympärysmitta löytyä, jotka hävisi pentujen ja sairastumisen myötä. Juoksu on myös tulossa, koska rouva merkkailee maastoa hyvin ahkeraan, joten normaaliin rytmiin ollaan pääsemässä.  Kohtutulehduksen riski on Atsalla aina olemassa, joten siihen on myös varauduttava.

Iita ja Bertta on tarkoitus ilmoittaa Kuopioon Jalostuspäivien näyttelyyn, kun siellä on mukavasti pikkupentuluokka 5-7kk ikäisille pennuille. Iitan sisarukset ovat todennäköisesti tulossa, joten mukava on nähdä miten ne ovat kehittyneet. Nyt on edessä sitten kehätreenit, joten toivottavasti minun pikkuneidit osaavat esiintyä kehässä, kun sen aika koittaa.

Atsa lenkillä



Iitan mielestä lasten sormikkaiden syöminen on parasta, mitä voi sisällä tehdä.

Iita Pyhäjärvellä

Viikonloppuna kävin äitini luona katsomassa Kikka-koiraa. Iitan otin mukaan matkaseuraksi ja hyvin meillä meni pitkä matka. Iita ja Kikka tulivat heti hyvin toimeen keskenään. Pentu selvästi piristi Kikkaa, joka innostui leikkimään ja välillä mentiin hurjaa taakaa-ajoa keskenään. Harmillista vain oli taas huomata, että Kikan oireet (yskiminen ja yökkääminen) olivat taas syksyn tullen pahentuneet vaikka se oli saanut kortisonia. Toivottavasti oireet alkaisivat helpottua, kun talvi alkaa. Sienien itiöt ovat tällähetkellä sille pahasta näin syksyisin.

Turnukan Gloria "Kikka"



Iita ja Jenni

Atsan pennuista vielä sen verran, että Vuokatissa asuva Nogah kävi viimeviikolla taas vierailulla ja poika komistuu aina vaan. Siitä on kasvamassa komea poika! Iita on aivan myyty aina kun Nogah tupsahtaa pihaan. Leikkisästi puhumme jo, että siinä se on seuraava pariskunta. You never know.. ;)


Nogah ja Iita sekä Atsa




Nogah




Ensiviikolla on vuorossa Iitalla ja Bertalla tehosterokotteet ja samalla niille kirjoitellaan passit. Nämä passit ovat sitten ne vanhanaikaiset, jotka kohta poistuvat käytöstä, mutta kun ne kelpaavat koiralle koko sen eliniän, päätin ottaa ne näille tenaville. Uudet passit tulevat olemaan myös kalliimpia, joten tulevaisuus näyttää, mitä ne sitten maksavat. Passien säännöt olivat muuten tiukentuneet edellisestä kerrasta, kun olen koiralle ottanut passin. Koiran pitää olla vähintää 12 viikkoa ja se pitää rokottaa rabiesta vastaan, ennen kun passi sille myönnetään. Joskus olisi näköjään hyvä lukea Eviran sivuja, sillä säännöt muuttuvat, eikä näissä tahdo pysyä perässä. Noh! Näillä nyt mennään.. Pitää ottaa lähiaikoina Bertasta uusia kuvia ja laitella sitten tänne blogiin. Jännityksellä odotellaan viikonloppua ja ensiviikkoa, kun hän meille tulee. 

Alhaalla vielä Annan lähettämä kuva H. Hukan-Herran isästä eli Hallanoron B-pentujen ukki Kuus´eikan Kaarnikka eli Koda. Yhtäläisyyttä löytyy :)


Hallanoron B-pentujen ukki Kuuséikan Kaarnikka yhdessä poikansa Hiittanan Hukan-Sulhon kanssa.  Kuva A.Kinnunen



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti