Ei käynyt niin kuin Strömsöössä...

Kyllä on hatuttanut koko viimeviikko ja todella rankasti. Atsan kanssa käytiin viimeviikon torstaina ultrassa ja mitenkäs siellä sitten kävikään..  Tulos oli sitten karua totuutta ainakin minulle. Atsa ei ollutkaan kantavana. Ultrassa ei näkynyt sitten tasan mitään. Atsa ei ollut lähtenyt kantamaan hyvästä astutuksesta huolimatta. Syitä on vaikea sanoa.

 Atsa olikin lopulta vain valeraskaana ja huijasi minua ihan kympillä. Vähän aloin jo epäillä, kun sitä pahoinvointia ei ollut esiintynyt, mutta kun tissit ja mahanympärys kasvoivat niin ajattelin, että mitään hätää ei ole. No nyt on alettava miettiä uusia urosvaihtoehtoja ja kokeiltava astutusta seuraavaan juoksuun. Toivotaan, että sitten tärppäisi. Tämä on sitä kasvattajan arkea. Kaikki ei mene aina niin kuin Strömsöössä... No elämä jatkuu kaikesta huolimatta! Harmittaa, kun Nallelle olisin halunnut jättää jälkeläisiä, mutta nyt kävikin näin.

Ensiviikolla Atsalta ja Iitalta lähtee ylimääräiset läskit, kun lähdemme perheen ja koirien kanssa kohti Kuusamoa. Siellä on tarkoitus käydä vaeltamassa erämaassa ja koirat kulkevat meidän mukana. Toivottavasti sää suosii vaellusta. Sitä odotellessa harjoitellaan täällä Vuokatin maastossa.

Tämä jäi nyt vain haaveeksi tällä kertaa..