Iita eläinlääkärissä

Maanantaina-aamuna Iitan etujalka oli taas epävarma ja minä olin asiasta taas ihmeissäni. Kokeillessa Iita ei arkonut jalkaa, eikä valittanut. Mikä ihme sitä mahtaa vaivata? Eilen näyttelyssä Iita oli juossut kehässä, eikä kasvattaja tai tuomari huomannut liikkeessä mitään ihmeellistä. Minulla oli vain jotenkin sellainen olo, että etujalkojen liike on töksähtävää, eikä sellaista eteenpäin vievää, kuten lappalaiselta voisi odottaa. Soitin eläinlääkärille jo oman mielenrauhan vuoksi ja sain Iitalle samalle päivälle ajan etujalan kuvaukseen. Pakko asia oli selvittää, sillä pahimmassa tapauksessa siellä saattoi olla jokin kasvuhäiriö nivelessä.

Iita ihmetteli eläinlääkärillä, että mitäs me täällä tehdään? Eläinlääkäri tutki vasenta etujalkaa käsin, mutta mitään poikkeavaa ei sieltä löydetty. Kuvaus oli tehtävä ja Iita rauhoitettiin siksi ajaksi kevyesti. Eläinlääkäri kutsui minut kuvien oton jälkeen toimenpide huoneeseen sen oloisena, että jotain sieltä on löytynyt. Kuvissa näkyi onneksi, että nivelet olivat puhtaat ja tiiviit. Kasvurajat olivat jo sulkeutuneet, joten nivelistä tämä onnahtelu ei johtunut. Eläinlääkäri oli löytänyt kuitenkin hyvin omituisen löydön värttinäluusta. Siinä oli pieni reikä! Lisäksi luussa näkyi hentoa murtuman jälkeä joka oli jo luutunut kiinni. Tapaturma oli siis sattunut aikaisemmin. Atsa oli todennäköisesti puraissut Iitaa jalkaan pikkupentuna ja kulmahammas oli uponnut luuhun asti, jolloin reikä oli muodostunut. Hampaasta oli jäänyt myös bakteereja luuhun muhimaan. Aijai!! Voi Iita-parkaa! Tämähän oli ihan kauheaa! Mieluummin minä olisin kärsinyt sen kivun omassa kropassani!

Aikaisemmin saatu kipulääkekuuri ei ollut poistanut tulehdusta vaan se oli jäänyt edelleen vaivaamaan luuta.  En muista yhtään tilannetta kotona, että Iita olisi vuotanut verta tai huutanut tai ontunut pahasti pentuna. Se on vain tapahtunut jossakin yhteydessä, kun en ole ollut esim. kotona. Oireena oli vain ajoittainen ontuminen, jonka huomasi yleensä aamuisin, kun Iita lähti makuulta liikeelle.Minä olin aivan järkyttynyt tiedosta, kun pidin sitä vain kasvukipuina, joka menee ohi. Reikä luussa! Kaikkea sitä pitää sattua!

Eläinlääkäri lohdutti, että tämä on vielä kasvava koira ja kyllä luu tulee kestämään vaikka reikä jäisikin siihen. Sökö nivel olisi ollut eri asia. Iitalle määrättiin hoidoksi 10 pvän antibioottikuuri mahdolliseen tulehdukseen ja tulehduskipulääkettä 6 pvä. Eläinlääkäriin pitää olla yhteydessä, kun lääkekuurit on syöty mahdollisen jatkohoidon takia. Nyt siis Iita parantelee jalkaansa kuntoon ja toivottavasti myös kasvaa vielä hieman lisää korkeutta. Opin tästä nyt sen, että parempi on aina varmistaa asia, kun miettiä sitä liian kauan omassa mielessä. Karvan alta voi paljastua kaikenlaisia yllätyksiä!

Iitalle iso hali!