Uusi Vuosi ja uudet kujeet!

Tuleva uusi vuosi näyttää nyt kiireiselle meillä näillä näkymin. Ajaa hurauttelin aamulla eläinlääkärin vastaanotolle Atsan kanssa. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, ettei mitään siellä mahassa tule näkymään. Onneksi luulo oli väärä. Ensin eläinlääkäri tokaisi, että kyllä tämä on tiine, mutta pentuja tulee vain yksi. No hetken tutkittuaan rupesi penneleitä löytymään lisää ja lopputulema oli, että jopa 6-7 voisi olla syntymässä. Tämä lukema saattaa vielä muuttua, kun osa sikiöistä voi imeytyä elimmistöön, kun vahvemmat sikiöt ottavat oman kasvutilansa. Nyt mamma saa keskittyä vaan mahan kasvattamiseen ja vauvojen tuloon. Tästä on mukava aloittaa Uusi Vuosi 2016! Jännittävää aikaa siis eletään.

 Bertan kanssa käyn kehässä tamminäyttelyssä, joten se on ihan kivaa vaihtelua tähän arkeen. Tamminäyttelyyn oli ilmoittautunut lappalaisia peräti pennut mukaan lukien 85 kappaletta. Tuomari oli myös muuttunut niin, että pennut ja junnu- sekä nuorten luokan nartut eli Bertankin arvostelee toinen tuomari eli Katja Partanen. No käydäänpä kokeilemassa, miten neiti osaa käyttäytyä kehässä!

Hyvää joulua!

Joulu tulla jollottaa.. Ihana Joulu saapui tänne Vuokattiin lumisateen kera. Vaihtelevien kelien takia meinasivat lumet sulaa ihan väkisin juuri ennen joulun tuloa. Onneksi uutta lunta satoi juuri ennen aattoa, joten mustaa joulua ei meille tullut. Iita nauttii lumessa pinkomista ja etenkin piehtarointi on sen juttu. Välillä Iitasta tulee mieleen ennemmin saukko, sillä se laskee mahallaan lumista mäkeä. Hassu tyttö kerrassaan! Minun entinen koirani Sanni oli myös samanlainen, joten kyllä nämä lappalaiset ovat oikeita huumoriveikkoja omintakeisilla tavoillaan :)

Penturintamalla Atsalle varasin ultra-ajan uuden vuoden aatoksi, joten sitten meillä on varmuus onko pentuja tulossa. Olen tässä vaiheessa olen vielä varovaisen toiveikas. Maha on alkanut hieman pötkistyä, mutta odotellaan vielä viikko niin sitten tiedetään enemmän. Nyt nautitaan joulusta ja kinkusta! Koiratkin saivat omat jouluherkut, joten kyllä niiden nyt kelpaa pötkötellä!

Atsa joulutunnelmissa

Kennel Hallonoron toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016 kasvateille ja yhteistyökumppaneille!

Pentutilausta pukkaa

Viikonloppuna suunnistin Atsan kanssa Ouluun Lecibsin Kuvion eli tuttavallisemmin Nappe-uroksen luokse. Ajattelin, että lauantai voi olla vielä aikaista astutukselle, mutta pariskunta oli heti sitä mieltä, että kyllä se rakkaus roihuaa heidän kesken heti miten. Hyvin Nappe hoiti tehtävänsä ja illemmalla otettiin vielä uusintakierros, kun ensin oli käyty katsomassa porukalla tallin ravihevoset. Oma ravitaustani se sieltä edelleen nousee esiin, kun on hevosista kyse. Pitihän sitä päästä tutkailemaan koirien lisäksi tulevia ravitähtiä ja niiden sukuja. Tässä välissä oli keli alkanut muuttua karmeaksi, sillä sankka lumisade alkoi juuri pahimmoilleen, kun piti lähteä ajamaan takaisin Vuokattiin. Ajelin kotiin lähes koko matkan kieli keskellä suuta, että pysyin tiellä polanteen ja lumisateen takia. Huh, huh! Onneksi ei sattunut mitään.

Sunnuntaina keli oli onneksi hyvä ja ajattelin, että sama on ajaa Ouluun vielä uudelleen Napen luokse. Ajomatka kannatti ja pariskunta treffasi onnistuneesti. Nyt täytyy vaan toivoa parasta, että tulevassa ultrassa näkyisi pieniä koiranalkuja. Kiitos mukavasta viikonlopusta Päivi ja Nappe! Nappe hurmasi minut täytin ihanalla olemuksellaan ja luonteellaan :) Tämä poika oli oikea Halinalle isolla H:lla!

Nappe

Atsa

Tamminäyttelyyn ilmoittautuminen päättyi 4.12 ja lopulta ilmoitin kehään vain Bertan. Iitaa en uskaltanut ilmoittaa mahdollisen tautiriskin takia, jos Atsa onkin tiine. Bertalla onkin ihmettelemistä, kun edellisestä näyttelykerrasta onkin vierähtänyt aikaa. Nyt yritetään nuorten luokassa rahkeita. Koiria kehään on tulossa todennäköisesti taas melkoinen määrä, joten mielenkiintoiset näyttelyt on luvassa.

Ruka pakkasukkona

Talvi ja joulu tulla jolkotteli

Joulukuu tulla tupsahti.. Sivujen päivittämisestä onkin kulunut taas hurjasti aikaa.. Koirarintamalla on ollut aika seesteinen aika. Meillä oli syksyllä Iitalla ihan armoton karvanlähtöaika ja tyttö näytti enemmän rotalle kuin lappalaiselle. Paremmin en voi Iita kuvata :(  Atsa pudotti karvaa useaan otteeseen ja edelleen pohjavillaa lähtee. Iita on onneksi alkanut jo kasvattaa turkkia ja näyttää pikkuhiljaa taas ihan koiralle! :) Tamminäyttelyyn on suunnitelmia ilmoittaa ainakin Bertta. Iita on harkinnassa lähdetäänkö sinne pyörähtämään. Jalostuspäivän näyttelyt on myös mietintämyssyn alla.

Tällähetkellä molemmat tytöt ovat kovasti juoksussa ja Atsa on menossa näillä näkymin sulhon luokse. Odottelin Atsan juoksua myöhemmälle joulukuuta, mutta yllätys oli tänään kun huomasin senkin olevan nyt juoksussa. Iita aloitteli pariviikkoa sitten, joten tässäpä sitä on sitten ihmettelemistä milloin Atsa on aloitellut. On niin pimeää ulkona, että tarkkailu ulkotarhassa on aika hankalaa. Täytyy huomenna soitella elukkalääkärille progetestistä, että tiedetään missä sitä ollaan nyt menossa. Toivotaan, että tuurit olisivat kohdillaan. On myös mahdollista, että pitäisi heti lähteä uroksen luokse. Työn takia se ei tahdo olla niin helppoa, kun Ouluun asti pitää huristaa täältä Vuokatista. Nappe eli Lecibsin Kuvio olisi siellä odottelemassa innokkaana morsmaikkua. Napella ei ole aikaisempia jälkeläisiä, joten ensikertalainen uros on kyseessä.

Nappe-sulho odottelee morsianta

Atsan poika Ruka H. Bakkasukko laitteli tässä vähän aikaa sitten viestiä Paltamosta. Ruka on ryhtynyt tosissaan tassuterapiakoiraksi vanhusten palvelutalossa ja siinä toimessa poika toimii oikein hyvin. Mummut ja papat tykkää rapsutella Rukaa ja Ruka toimii luonnostaan rauhallisesti ja luotettavasti heidän parissa. Rukassa on ainesta jatkaa kaverikoiraksi asti, joten se on oikein hieno asia! Tsemppiä Ruka ja Riina!

Ruka nuorena poikana

Ei käynyt niin kuin Strömsöössä...

Kyllä on hatuttanut koko viimeviikko ja todella rankasti. Atsan kanssa käytiin viimeviikon torstaina ultrassa ja mitenkäs siellä sitten kävikään..  Tulos oli sitten karua totuutta ainakin minulle. Atsa ei ollutkaan kantavana. Ultrassa ei näkynyt sitten tasan mitään. Atsa ei ollut lähtenyt kantamaan hyvästä astutuksesta huolimatta. Syitä on vaikea sanoa.

 Atsa olikin lopulta vain valeraskaana ja huijasi minua ihan kympillä. Vähän aloin jo epäillä, kun sitä pahoinvointia ei ollut esiintynyt, mutta kun tissit ja mahanympärys kasvoivat niin ajattelin, että mitään hätää ei ole. No nyt on alettava miettiä uusia urosvaihtoehtoja ja kokeiltava astutusta seuraavaan juoksuun. Toivotaan, että sitten tärppäisi. Tämä on sitä kasvattajan arkea. Kaikki ei mene aina niin kuin Strömsöössä... No elämä jatkuu kaikesta huolimatta! Harmittaa, kun Nallelle olisin halunnut jättää jälkeläisiä, mutta nyt kävikin näin.

Ensiviikolla Atsalta ja Iitalta lähtee ylimääräiset läskit, kun lähdemme perheen ja koirien kanssa kohti Kuusamoa. Siellä on tarkoitus käydä vaeltamassa erämaassa ja koirat kulkevat meidän mukana. Toivottavasti sää suosii vaellusta. Sitä odotellessa harjoitellaan täällä Vuokatin maastossa.

Tämä jäi nyt vain haaveeksi tällä kertaa..

Hallanoron B:t yksi vuotta!

Näin se vuosi mennä hurahti ja B-pennut tulivat 1-vuoden ikään tänään 17.7.! Onnittelut Bertalle, Rukalle, Pekulle ja Nogahille! Komeita koiria teistä on kasvanut! Halaus ja rutistus teille kaikille tasapuolisesti! Lämmöllä ja haikeudella muistelen teidän pentuaikaa täältä kotikulmilta :):)

Tästä se B-pentujen elämäntaival alkoi

Bertta 1-vee

Meillä oli myös päivää aikaisemmin eli 16.7. Iitan 1-vuotissynttärit. Onnittelut Iitalle ja sisaruksille Otsolle ja Usvalle! Iitan emälle Sylville oli syntynyt uusi pentue Pyhännälle 3.7. joten Iitalle on syntynyt uusia sisarpuolia Cantavia-kennelin nimen alle. Onnittelut Matleenalle ja Petralle! Tästä linkistä voi käydä kurkkaamassa  Cantavia kennel -sivuja.

Atsa-mamma ja Bertta-tytär

Atsan astutuksesta on kulunut nyt kolme viikkoa. Selviä tiineyden merkkejä on ollut jo näkyvillä, kun Atsan tissit ja maha ovat alkaneet kasvaa. Mamma on myös rauhoittunut ja lenkillä mennään laahustamalla. Ruoka on maistunut mammalle hyvin, eikä huonoa oloa ole pahemmin esiintynyt. Valeraskauden mahdollisuus on aina olemassa, joten varasin ajan eläinlääkärille ultraan ensiviikon torstaille, kun ensimmäisestä astutuksesta tulee kuluneeksi neljä viikkoa. Toivotaan, että mahassa olisi pieniä maha-asukkeja. Nimiä olen jo kovasti mielessäni hahmotellut, mutta nyt täytyy pitää vielä pää kylmänä, ettei tule pettymyksiä.

Ollakko vai eikö olla tiine?

Pentuja tilauksessa

Tämä viikko on ollut koirarintamalla vauhdikasta. Tiistaina kävin ottamassa Atsalta progetestin eläinlääkärillä Kajaanissa ja samalla katsottiin juoksun vaihe papa-testillä. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kiirettä ei ollut vielä astutukselle. Oma mututuntuma oli, että Atsan kanssa lähdetään liikenteeseen perjantaina. Keskiviikkona eläinlääkäri soitti ja kertoi, että progesteroniarvot olivat olleet alhaalla, joten torstaina pitäisi olla jo menossa. Nallen omistajalle sopi torstai-ilta, joten lähdin kokeilemaan miten homma onnistui.

Ajomatkan jälkeen kun tultiin pihalle koirien kanssa, eipä mennyt kun muutama minuutti niin homma oli jo hyvässä vauhdissa. Tänään eli perjantai-aamuna näytti jo hetken siltä, että uusinta-astutusta ei enää tule, kun Nalle kierteli omia reittejään pihalla nuuskuttelemassa hajuja. Olin jo Nallen omistajan kanssa sitä mieltä, että tämä astutusreissu taisi sitten olla muuten tässä ja on kotiinlähdön aika. Sitten vain hupsista ja koirat olivat hoitaneet hommansa. Nopeeta toimintaa sanon minä!!!:) :) Nallessa oli iän mukanaan tuomaa herrasmiesmäisyyttä, joten astutukset hoidettiin todellakin charmikkaasti ilman turhia hötkyilyjä. Kiitos Marianne ja Nalle mukavista hetkistä! Toivotaan, että pentulaatikkoon olisi tämän johdosta tulossa pieniä karvapalleroita:)! Neljän viikon päästä asia varmistuu sitten ultralla.

Hääpari Nalle ja Atsa

Juhannustaikaa!

Kesäkuu on huristanut hurjaa vauhtia ja minä olen taas jäänyt jälkeen meidän koirien tempauksista..
Aika hiljaiseloa ollaan vietelty koirarintamalla ja Atsan juoksua ollaan odoteltu. Vihdoin ja viimein maanantaina huomasin, että nyt se on sitten alkanut. Urosehdokkaissa on tapahtunut pientä muutosta, sillä lähden ensiviikolla kokeilemaan Ouluun Kettuharjun Fransun luokse, josko pariskunnalla synkkaisi. Kettuharjun Fransu eli Nalle on 9-vuotias vetreä veteraani, joka on kisannut agilityä aina SM-tasolle saakka. Nalle on agilityssä Suomen agility- ja hyppyvalio. Näyttelystä on tullut yksi serti, joten vauhdikkaita jälkeläisiä on mahdollisesti luvassa, jos homma onnistuu. Nallella ei ole vielä aikaisempia jälkeläisiä, joten toivotaan parasta, että poika hoitaa homman kotiin :)

Kettuharjun Fransu eli Nalle

Kesäkuun alussa kävimme koko perheen ja koirien kanssa Tiilikanjärven kansallispuistossa Rautavaaralla samoilemassa upeita reittejä. Koirat olivat aivan innoissaan kun pääsivät mukaan pitkospuille kävelemään. Itikat eivät kiusanneet, mutta kyykäärmeitä oli maastossa, joita niitä sai pelätä koko ajan. Koiria eikä lapsia uskaltanut päästää polkua edemmäs maastoon, kun kyyn puremavaara oli olemassa. Onneksi mitään ei sattunut ja päivä oli muuten onnistunut. Suosittelen kyllä retkeilykohteeksi, joskin koirien kanssa saa olla tarkkana juuri noiden kyiden takia.

Iita ja Atsa kansallispuistossa sijaitsevalla Venäjänhiekalla

Atsa taukopaikalla

Iita

Koirat menivät hyvin pitkospuita pitkin, kun ylitettiin leveitä soita

Kasvattini H. Bakkasukko eli Ruka oli meillä hoidossa kesäkuun alussa. Poika oli kasvanut aikuisen mittoihin ja komea uros hänestä on kasvamassa. Ruka oleili oikein kiltisti meidän pienen mutta pippurisen Iitan kanssa. Ruka ja Atsa olivat niin samannäköisiä, että naapurin tenavat luulivat meillä olevan kaksi Atsaa :)!!!

Juhannuksen jälkeen hoitoon tulee Bertta, joten säpinää riittää varmasti lähipäiviksi, kun on astutusreissutkin tiedossa. Toivottavasti tästä selvitään kunnialla. Näyttelyt olen delekoinut nyt tuonnemmaksi, että saadaan rauhassa keskittyä pentuprojektiin. Toivotaan, että joskus nämä kelitkin lämpenisivät, ettei koko kesä mene toppatakki päällä oleillessa. Onneksi koirat tarkenee, eikä helle ole haitannut heidän elämää.


 

Ruka

Ruka ja Iita

Kennel Hallanoron toivottaa kaikille kasvateille ja omistajille oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannuksen aikaa!

Talvista Vappua!

Koirien kanssa päästiin ihmettelemään melkoista takatalvea aamulla. Maassa oli 30cm puhdasta uutta lunta. Tästä se Vappu vaan paranee! :) Koirat olivat lumesta aivan innoissaan. Omistaja oli asiasta vähemmän innoissaan, kun lenkkipolkuja sai lähinnä kahlata polvia myöten koirien perässä. Iita juoksenteli pihalla vapaana, joten sain muutaman räpsyn otettua neidistä. Iita aloitteli juuri juoksua, joten nyt se on sitten "iso" tyttö!

Iita ihmettelee lumen paljoutta pihassa.

Iita apuna lumitöissä

Viikonloppusäpinää

Meillä oli viikonloppu melkoista koiramaista säpinää, kun perjantaista lauantaille hoidossa oli Atsan poika H.Barkkipeikko. Komeaksi oli poika kasvanut ja Peku oli tosi kiltti hoidettava. Pekulle oli kasvanut mahtava turkki ja koko olemus oli ihanan nallemainen. Peku tulee hyvin lasten kanssa toimeen ja siitä tuli heti meidän tyttöjen suosikki.

Peku

Sunnuntaina 26.4. suuntasin koko perheen sekä Iitan ja Bertan kanssa Kiuruvedelle koiranäyttelyihin. Tytöt olivat ensimmäistä kertaa junnuluokassa ja meno meinasi olla aluksi aika vauhdikasta. Iitaa esitti osittain Jenni-tytäreni, joka ei ollut vielä aiemmin ollut virallisesti kehässä ja hyvin Jenni sai Iitan toimimaan. Minä esitin Iitan tuomarille, mutta ravatessa meinasi Iita mennä mieluummin peitsaten, josta tuli mainintaa. Tuomari sanoi, että nuorelle koiralle se on tyypillistä, kun kehitys on vielä kesken, niin sekoillaan askelissa. Minä esitin samassa kehässä myös Bertan, joka toimi kehässä alun vauhdikkuuden jälkeen mukavasti. Bertta tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen, mutta mittasuhteet ovat oikeat, joten raamit ovat kunnossa. Pentumaisuus näkyy vielä molemmissa, joten kehitystä ehtii tapahtua vielä paljon. Itse jännitin mitä tuomari sanoo Iitan pienestä koosta, mutta ei se näyttänyt onneksi haittaavan. Molemmat saivat erittäin hyvät laatuarvosteluksi ja Iita oli kilpailuluokassa 2. ja Bertta 3. Arvosteluihin olin oikein tyytyväinen ja ne olivat molemmille sitä mitä odotinkin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Seuraavia näyttelyitä ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta toiveessa on mennä toukokuun lopulla Hyrynsalmelle näyttelyihin. Jenniä puraisi kunnolla näyttelykärpänen, joten esittäjiä koirille varmasti riittää :)

Tässä tyttöjen  arvostelut. Tuomarina Markku Mähönen ja samassa kehässä oli myös harjoitusarvostelija Kati Kilpeläinen Kajaanista.

 Iita: 

Mittasuhteiltaan ja ääriviivoiltaan oikea. Hyvä sukupuolileima. Hieman kapea pää, jossa oikea ilme. Hyvä kaula, ylälinja ja hännän kiinnitys. Ikään sopiva runko. Hyvät kulmaukset. Kokoon sopiva raajaluusto. Koira liikkuu ajoittain hyvällä ravilla, mutta sillä on taipumus peitsaamiseen. Hyvä karvapeite. Miellyttävä käytös. Jun EH2


Bertta:

 Mittasuhteiltaan oikea, vielä kevytpäinen narttu. Hyvä kaula, ikään sopiva runko, hieman pitkä lanneosa. Keskivahva raajaluusto, hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella. Hyvä karvapeite. Miellyttävä käytös. Jun EH3


Kirkkaasta auringonpaisteesta johtuen kuvien laatu ei ole kovin hyvä, mutta toivottavasti näistä saa jotain selvää.

Iitaa ja Berttaa tuli katsomaan ihana karvavauva Juti eli Staalon Lätkäjätkä

Iita

Tytöt menossa kohta kehään

Bertta

Tuomari Markku Mähönen ja harjoitusarvostelija Kati Kilpeläinen tutkailevat Iitaa

Bertta kehässä

Koirat laitettu järjestykseen

Homma on onnellisesti ohi. Iitalla olisi vielä vauhtia riittänyt.

 Kehässä oli pyörähtämässä myös Atsan tuleva sulhanen Staalon Intiaanipäällikkö, joka oli uroksissa PU2 saaden hienosti Vara-sertin. Onnittelut Röllille ja Annikille!

Rölli

Bertta kylässä

Bertta tuli tänään käymään meillä yhdessä sijoitusemäntänsä Eeva-Riitan kanssa. Kovasti Berttakin oli kasvanut, kun edellisestä käyntikerrasta on mennyt jo tovin aikaa. Vauhdikas tyttö Bertta on, mutta osaa myös tarvittaessa rauhoittua. Kuvien ottaminen oli Bertasta välillä tylsää, joten paikallaan olo ei tahtonut aina maistua neitokaiselle. Iitan ja Atsan kanssa olisi ollut paljon mukavampi jutustella häkin vieressä. Tässä muutamia kuvia tältä päivältä, joita sain räpsittyä Bertasta.

"Bertta" Hallanoron Bohemia-Bertta

Kevättä rinnassa

Kevät ja hankien sulaminen on ollut päivä päivältä pidemmällä. Lunta silti riittänyt vielä näillä korkeuksilla ja tulihan sitä talven aikana Kainuuseen ihan riittävästi. Päivällä on ollut useita lämpöasteita ja öisin mukavasti pakkasta, joten kantohankia on ollut useiden viikkojen ajan hyödynnettävinä lenkkeilyssä. Koirien kanssa saatiin nauttia pääsiäisenäkin kestävistä hangista ja keli todella suosi upean auringon paisteen kera. Oli todella mahtavaa vaan kävellä sinne minne nenä näytti, eikä tarvinnut pelätä, että hanki olisi upottanut. Jes! Kyllä kevättalvi on upeaa aikaa!

Iita näytti myös nauttivan kantohangista oikein olan takaa. Välillä se pinkoi hurjaa vauhtia metsässä ja välillä piehtaroitiin. Atsa paineli sitä vastoin hankea pitkin metsälenkillä naapurin pihaan ja olisi halunnut mennä jopa talon sisälle kyläilemään. Ainakin se oli sen näköinen, kun löysin koiran talon terassilta nakottamasta. Korvat todellakin hävisivät koiralta yhdessä perävalojen kanssa, joten ei auttanut muu kuin käydä hakemassa koira kotiin. Toivottavasti Iita ei opi nyt Atsan vinkeitä. Mamma osaa järjestää äksöniä!

Tälläviikolla käytin Atsan eläinlääkärillä rokotuksella ja samalla katsottiin ultralla kohdun tilanne. Kaikki oli ihan kunnossa. Hieman rasvaa oli kertynyt talven aikana sisäelinten ympärille vaikka, ei Atsa vaikuta tukevalle. Painoa oli rouvalla 20 kg, joten saattaa siinä olla muutama kilo ylimääräistä. Ruuan olen muuttanut jo talven loppuessa kevyempään, joten nyt etsitään sitä bikinikuntoa takaisin. Näyttelyihin en ole sitä ilmoittanut, joten saa nyt nuoremmat käydä kehissä pyörähtämässä toistaiseksi. Iitan ja Bertan olen ilmoittanut 26.4. Kiuruvedelle ryhmänäyttelyyn, joten siitä alkaa tyttöjen viralliset näyttelyt. Katsotaan millaiset arvostelut sieltä saadaan ja mietitään sitten jatkoa missä sitten esiinnytään.

Tässä koirien kuvia makkaranpaistoretkeltä maalikuun lopulta. 

Iita ja Jenni

Hyvin hanki kantoi Atsaa

Iita. Lähes valmis pulkan vetäjä.

Makkaranpaistopaikalle ei saanutkaan enää tuoda koiria. Harmillista!

Nogah kävi meitä tervehtimässä Pääsiäisenä. Kovasti poika on tullut Onni-isäänsä. Nogah alkaa olla jo ihan aikuisen näköinen ja kokoinen.

Atsa silmätarkissa

On taas ehtinyt kulua aikaa ja ollaan jo maaliskuulla. Nopeasti tuo talvi hurahtaa. Iitan jalka on ollut onneksi jo parempana ja tyttö viuhtoo mennä semmoista vauhtia minkä jaloistaan pääsee. Melko minilappalaiseksi tuo meidän tyttö taitaa jäädä, kun näyttää ettei se ole enää paljoa kasvanut. 8 kuukautta alkaa olla jo ikää ja ensimmäinen juoksu alkaa olla ajankohtainen. Meidän vauva on kohta aikuinen...

Hei! Mä yritän liueta tämän portin toiselle puolelle..

 Atsan käytin keskiviikkona täällä Sotkamossa silmä- ja polvitarkilla ja edelleen mamman silmät ja polvet ovat terveet. Eläinlääkärinä toimi Jari Aho. Nyt vain odottelemaan tulevaa juoksua, joka tulee todennäköisesti kesäkuulla. Toivottavasti tulevat suunnitelmat onnistuvat.

Atsa lepäilee kopin katolla

Atsan pojasta Pekusta tuli tänään uusia kuvia ja poika on kasvanut kovasti viimenäkemästä. Kiitos paljon kuvista ja rapsutuksia Pekulle!

Peku eli Hallanoron Barkkipeikko

Peku 7kk

Iita eläinlääkärissä

Maanantaina-aamuna Iitan etujalka oli taas epävarma ja minä olin asiasta taas ihmeissäni. Kokeillessa Iita ei arkonut jalkaa, eikä valittanut. Mikä ihme sitä mahtaa vaivata? Eilen näyttelyssä Iita oli juossut kehässä, eikä kasvattaja tai tuomari huomannut liikkeessä mitään ihmeellistä. Minulla oli vain jotenkin sellainen olo, että etujalkojen liike on töksähtävää, eikä sellaista eteenpäin vievää, kuten lappalaiselta voisi odottaa. Soitin eläinlääkärille jo oman mielenrauhan vuoksi ja sain Iitalle samalle päivälle ajan etujalan kuvaukseen. Pakko asia oli selvittää, sillä pahimmassa tapauksessa siellä saattoi olla jokin kasvuhäiriö nivelessä.

Iita ihmetteli eläinlääkärillä, että mitäs me täällä tehdään? Eläinlääkäri tutki vasenta etujalkaa käsin, mutta mitään poikkeavaa ei sieltä löydetty. Kuvaus oli tehtävä ja Iita rauhoitettiin siksi ajaksi kevyesti. Eläinlääkäri kutsui minut kuvien oton jälkeen toimenpide huoneeseen sen oloisena, että jotain sieltä on löytynyt. Kuvissa näkyi onneksi, että nivelet olivat puhtaat ja tiiviit. Kasvurajat olivat jo sulkeutuneet, joten nivelistä tämä onnahtelu ei johtunut. Eläinlääkäri oli löytänyt kuitenkin hyvin omituisen löydön värttinäluusta. Siinä oli pieni reikä! Lisäksi luussa näkyi hentoa murtuman jälkeä joka oli jo luutunut kiinni. Tapaturma oli siis sattunut aikaisemmin. Atsa oli todennäköisesti puraissut Iitaa jalkaan pikkupentuna ja kulmahammas oli uponnut luuhun asti, jolloin reikä oli muodostunut. Hampaasta oli jäänyt myös bakteereja luuhun muhimaan. Aijai!! Voi Iita-parkaa! Tämähän oli ihan kauheaa! Mieluummin minä olisin kärsinyt sen kivun omassa kropassani!

Aikaisemmin saatu kipulääkekuuri ei ollut poistanut tulehdusta vaan se oli jäänyt edelleen vaivaamaan luuta.  En muista yhtään tilannetta kotona, että Iita olisi vuotanut verta tai huutanut tai ontunut pahasti pentuna. Se on vain tapahtunut jossakin yhteydessä, kun en ole ollut esim. kotona. Oireena oli vain ajoittainen ontuminen, jonka huomasi yleensä aamuisin, kun Iita lähti makuulta liikeelle.Minä olin aivan järkyttynyt tiedosta, kun pidin sitä vain kasvukipuina, joka menee ohi. Reikä luussa! Kaikkea sitä pitää sattua!

Eläinlääkäri lohdutti, että tämä on vielä kasvava koira ja kyllä luu tulee kestämään vaikka reikä jäisikin siihen. Sökö nivel olisi ollut eri asia. Iitalle määrättiin hoidoksi 10 pvän antibioottikuuri mahdolliseen tulehdukseen ja tulehduskipulääkettä 6 pvä. Eläinlääkäriin pitää olla yhteydessä, kun lääkekuurit on syöty mahdollisen jatkohoidon takia. Nyt siis Iita parantelee jalkaansa kuntoon ja toivottavasti myös kasvaa vielä hieman lisää korkeutta. Opin tästä nyt sen, että parempi on aina varmistaa asia, kun miettiä sitä liian kauan omassa mielessä. Karvan alta voi paljastua kaikenlaisia yllätyksiä!

Iitalle iso hali!

Jalostuspäivän näyttely 25.1.

Sunnuntaina suuntasin Iitan ja Bertan kanssa Kuopioon Jalostuspäivän näyttelyyn. Mukaan lähti myös tyttäreni Jenni ja Bertan sijoitusemo Eeva-Riitta. Onneksi alkuviikon kovat pakkaset lauhtuivat juuri sunnuntaiksi pikkupakkaseen, joten keli oli näyttelyssä ihan kohtuullinen koiria ja varsinkin ihmisiä ajatellen.

Näyttelyalueella Iita ja Bertta olivat molemmat ihmeissään, kun monenmoista koiraa oli liikenteessä. Tämä kokemus oli vain hyväksi tytöille, että ne tottuvat hälinään ja toisiin koiriin. Vähän minua mietitytti miten neidit mahtavat kehässä käyttäytyä, kun pikkupentuluokassa narttupentuja oli 12 kappaletta yhtäaikaa juoksemassa. Iitan sisko oli myös samassa kehässä esiintymässä heti Iitan jälkeen, mikä oli todella mukava asia. Pelko osoittautui turhaksi, sillä tytöt esiintyivät tosi mukavasti. Iita jaksoi seistä tuomarin edessä mallikkaasti ja liikkuin kohtuullisen hyvin. Pientä epävarmuutta havaitsin etujalan liikkeessä, joten se jäi minua mietityttämään. Tuomari antoi ihan Iitan näköisen arvostelun ja Iitan kasvattaja Petra oli siihen myös tyytyväinen. Iitan matalajalkaisuudesta ja niukahkosta otsapenkereestä tuli mainintaa, mutta muuten arvostelu oli oikein hyvä.

Iitan arvostelu:

" Sievä tiivisrunkoinen narttupentu, joka on aavistuksen verran matalaraajainen. Vahva kuono-osa. Otsapenger saisi olla selvempi. Hyvät korvat, riittävä kaula. Syvä rintakehä. Kokoon sopiva luusto. Hyvä karvapeite. Riittävä askelpituus."

Kuva: T.Hietala

 


Bertta malttoi juosta nyt ihan rauhallisesti ja tuomarin edessä hieman meinasi jänskättää, joten istuminen olisi ollut mukavampaa. Bertta kuitenkin kokosi aina itsensä hyvin ja malttoi seistä tarvittavan ajan. Häntään ei Bertalla kärsinyt koskea, koska silloin neiti oli heti istumassa. Harmitti, kun sillä on niin upea häntä ja liikkeessä se on tiukasti selälle kiertyneenä. Mutta asiaa pitää vielä treenata ja Bertta varmistuu kun ikää tulee vielä lisää. Tuomari mainitsi, että Bertan kuono saa vielä täyttyä ja jalat kasvaa. Liikkeet olivat oikein hyvät, samoin ilme ja kulmaukset. Arvostelu oli oikein Berttamainen ja olin siihen tyytyväinen :)

Bertan arvostelu:

"Ryhdikäs, aavistuksen matalaraajainen narttupentu. Hyvä kallo, kuono-osa saa vielä täyttyä. Hyvä ilme ja korvat. Vahva kaula. Hyvin kulmautunut. Aavistuksen pitkä lanneosa. Kevyt ja vaivaton liikunta."

Kuva: T:Hietala

 
Miten meille sitten lopulta kävi kehässä? Noh.. Lämmintä kättähän sitä saatiin. Pääasia oli kuitenkin, että saatiin sieltä paljon positiivista kokemusta ja mukavat arvostelut, joten tämä päivä oli oikein antoisa meille kaikille. Samassa kehässä oli todella kehittyneitä ja valmiita pentuja, joten tuomari valitsi sieltä oikeat yksilöt jatkoon. Taso on todella kova, joten hyvässä seurassa oltiin. Mukava oli seurata myös muita lappalaisten kehiä ja bongata tulevia mahdollisia urosehdokkaita :) Tuttuja näki myös paljon, joten eipä tullut aika pitkäksi!

Kyllä nämä näyttelyt ottaa voimille...